lauantai, 24. marraskuu 2012

Luonto vaikeuttaa työtä

Kuluunen kesän ja syksyn sateiden vuoksi, hevosajo jouduttiin lopettamaan. Herkälle pohjalle jäi liian syviä uria. Nyt nousee suuri hymy koneellisen metsänhoidon puolestapuhujien suupieliin, " Mitä minä sanoin, ei hevosista ole metsätöihin. Ravi-radoille ne kuuluu." Tähän voi vaan sanoa että ei kyse ollu nyt siitä etteikö pystyisi ajamaan, vaan siitä että jäljet ovat liian rajut, jopa hevosten jäljiltä. Hakkuut jatkuvat edelleen, ja valmistakin alkaa tulla. Ajon osalta on vaan odotettava pakkasia, mitkä tuntuvat tämänhetkisen säätilan perusteella (+7) odottavan tuloaan. Pahimmassa tapauksessa lunta tulee sulaan maahan ja tilanne on edelleen lähtöruudussa. Nyt joku metsäkoulun käynyt takapenkkiläinen huutaa,"Entä havuttaminen?, sillähän saadaan isoillekin koneille kantavaa uraa" Havuttaminen olis ollu vaihtoehto normaalilla hakkuutyömaalla, mutta täältä joudutaan ajamaan pois tai hävittää joka ainoa risu, jolloin työmäärä ja sitä mukaa hinta kohoavat eksponentiaalisesti. Risujen kasaamisessa kuluu nyt jo tarpeeksi hermoja. Pitää alkaa vara päreitä veistämään. Tällaisilla saari-savotoilla (missä kulkeminen ei ole niin yksinkertaista), on henkinen hyvinvointi muutenkin koetuksella. Mutta työt jatkuu, tuomi-pöheikkö (= tervaleppä-lehto) saa pian uuden loiston.

keskiviikko, 7. marraskuu 2012

Hakamaata aukeaa

7.11.2012
Luonnonhoitosuunnitelma on tämän työmaan pyhä kirja, raamatun lisäks. Se sanelee kaikki toimet mitä hakkuissa tehdään.
Tällä hetkellä hakkuitten osalta on menossa kuvio nr 324.  Suunnitelmassa siitä kerrotaan näin: Kuvion koko 2,44 ha. Kuiva ( aivan älyttömän märkä) kuusi- ja mäntyvaltainen ( mustikkatyypin, osin käenkaali-mustikka tyypin) kangas jossa muutama lehtolaikku. Lehtolaikuissa kasvaa runsaasti pähkinää. Ilmeisesti entinen haka. Kuviossa useita pieniä kalliokumpareita. Kuvion pohjoisosassa on kausikostea käenkaali-mustikka tyypin haavikko, jossa kasvaa myös kuusta. Kenttäkerroksen kasveja lehtolaikuissa on: Hepatica nobilis stcp (?), Rubus saxatilis(??), Carex digitata pc ( jonkun suunnittelijan hukkaama digikamera, ehkä?) ym mielenkiintoisia tuttavuuksia. Lisäksi tällä kuviolla on tavattu muita vaaraantuneita lajeja esim. Koivuhuhmarjäkälä, sekä lepikkolaakasammal ja muutamassa vanhassa männyssä männynkääpää ja karhunkääpää. Tällä kuviolla ei ole löytynyt( tai ei ainakaan olla huomattu) uhanalaisia ja vaarantuneita öttimönkijäisiä, muuta niitä tulee sit myöhemmin vastaan. Toimenpiteet tällä kuviolla on, jonka tavoite on haka ja metsälaidun: Raivaus ja laidunnus. Jäänyt vähän epäselväks joudunko hakkuiden jälkeen vielä jäämän tänne laiduntamaan. Osa havupuista kaulataan( vähän kun giljotiini, mut pää ei putoa) , kuuset kaadetaan ja hakkutähteet joko hävitetään tai kuljetetaan pois. Rungot ajetaan naapurikuvioille lahoamaan. Tässä tarpeeksi tällä erää. Jaa, vielä yksi juttu. Kuviolla kasvaa myös Campanula persicifolia sekä Primula veris pc ,jotka ovat metsänreunassa kasvavia niittylajeja. Herää kysymys että missä olin silloin kun näitä kasveja opiskeltiin??

maanantai, 5. marraskuu 2012

Seilin uudet potilaat!

Viime viikon tiistaina ( 30.10) klo 8.45 rantautui Y/A Falkö Seilin laituriin, lastina hevoset, metsävaunu sekä 3 metsuria.  Tämän rymyporukan tarkoitus on ennallistaa entisiä metsälaitumia, hakamaita sekä lehtoja ja luoda pieneliöstölle suotuisia kutupaikkoja lahopuun muodossa. Seilin saaren menneisyys on synkkä ja synkemmäksi se muuttuu crying. Viime viikko oli omalta osalta vaan pikainen visiitti, mutta nyt alkaa tositoimet. Aamupäivällä Husqvarna 550 xpg pärähti muutaman kirosanan jälkeen käyntiin ( kannatta ehkä tankata saha ennen käynnistystä) ja johan rupes hakamaata aukeemaan. Muutama pähkinäpensas otti pientä osumaa, mutta pienellä pintaremontilla sitä ei kukaan huomaa. On se vaan niin upeea saha tuo husku heart.  Kansalliskirjailija Jorma Uotisen sanoin: " Aivan Fantastinen!"
Hevoset ovat pieniä Ruotsin Ardenner ruunia Tarsan ja Tarmo jotka vetävät pientä metsävaunua( 1500 kg tyhjänä) kansallisromanttisen kauniissa, märässä Seilin saaressa. Oletettavasti kaverusten vierailu jää tältä erää lyhyeksi, mutta äijien sitäkin pidemmäksi.
Seilin synkkä menneisyys suorastaan "porautuu" kirjoittajan sieluun ( joku entisen potilaan haamu suorittaa lobotomiaa), mutta kyllä täällä pärjää jos ei pelkää pimeetä ja mörköjä sekä internetti toimii. Elokuvana tämä olis varmaan Seili ghost project- metsurit katoaa.