Kuluunen kesän ja syksyn sateiden vuoksi, hevosajo jouduttiin lopettamaan. Herkälle pohjalle jäi liian syviä uria. Nyt nousee suuri hymy koneellisen metsänhoidon puolestapuhujien suupieliin, " Mitä minä sanoin, ei hevosista ole metsätöihin. Ravi-radoille ne kuuluu." Tähän voi vaan sanoa että ei kyse ollu nyt siitä etteikö pystyisi ajamaan, vaan siitä että jäljet ovat liian rajut, jopa hevosten jäljiltä. Hakkuut jatkuvat edelleen, ja valmistakin alkaa tulla. Ajon osalta on vaan odotettava pakkasia, mitkä tuntuvat tämänhetkisen säätilan perusteella (+7) odottavan tuloaan. Pahimmassa tapauksessa lunta tulee sulaan maahan ja tilanne on edelleen lähtöruudussa. Nyt joku metsäkoulun käynyt takapenkkiläinen huutaa,"Entä havuttaminen?, sillähän saadaan isoillekin koneille kantavaa uraa" Havuttaminen olis ollu vaihtoehto normaalilla hakkuutyömaalla, mutta täältä joudutaan ajamaan pois tai hävittää joka ainoa risu, jolloin työmäärä ja sitä mukaa hinta kohoavat eksponentiaalisesti. Risujen kasaamisessa kuluu nyt jo tarpeeksi hermoja. Pitää alkaa vara päreitä veistämään. Tällaisilla saari-savotoilla (missä kulkeminen ei ole niin yksinkertaista), on henkinen hyvinvointi muutenkin koetuksella. Mutta työt jatkuu, tuomi-pöheikkö (= tervaleppä-lehto) saa pian uuden loiston.